Tervehrys kaikki sukkasatolaaset
Moon täälä ny ensimmäästä, ja todennäköösesti tämän saron aikana viimmeestä kertaa. En oo ennemmin keriinny, ku oon niin ahkerasti tikunnu sukkia. Vaikka kuinka koitin ahkeroora, en saanu äntihin ku seittemän paria. Yhyret menöö mun tyäkaverilleni Leenalle, joka asuu mun kans samas taloyhtiös ja pitää hualta mun puutarhastani ja suuresti rakastamistani syreenipuskista. Yhyret menöö Mikolle, mun veljenpoijjalle, jollon jalakaterän pituus 27 cm. Siihen piti teherä varttaki pikkuusen piremmältä. Yhyret menöö kuoron, johona laulan, arpajaasihin. Lopuusta saa suvun naispuoliset erustajat tapella.
Mukavaa on ollu olla mukana. Tämähän ei oo sen suurempia vaatinu, ku sen, jotta on aina tilaasuuren tullen ottanu tikkuneuleen kätehensä. Sillä on ollu hyvä peittää laiskuuttansaki. Aina kun olis pitäny teherä jotaki sellasta mitei olsi yhtää huvittanu, on voinu istahtaa tikkuneuleen kans vaikka telkkarin äärehen vahtaamahan CSI:tä. Ei oo tuntunu hetikää niin pahalta, kun on ollu se tikkuneulet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti