Sukkien takana on pari numero 6 todistamassa, että en pyöritä samoja sukkia kuvasta ja viikosta toiseen. Näiden, tai siis parin numero 7 piti valmistua jo viime viikon sadonkorjuuseen, mutta huomasin kiusallisen virheen. Toisessa sukassa oli sileää ennen kantalappua, toisessa ei, joten jouduin neulomaan uuden sukan kumpaakin lajia.
Ihastuin tämän langan juoksevuuteen ja aika jännän, etten sanoisi omituisen viehkeään väritykseen. Ihmeen hyvin raidatkin osuivat kohdakkain. Kummankin parin toisen sukan suu muuten on kuvassa käännettynä kaksinkerroin, kun se mahtui näin paremmin kuvaan. Kirjavasta langasta se ei juuri erotu.
Nämä, kuten neljät aikaisemmatkin sukat menevät hyväntekeväisyyteen, lämmittämään Hurstin laupeudentyön asiakkaiden varpaita. Oma perhe on hyvin sukissa eikä kuulemma tyttärelläkään ole sukkapulaa, joten joudan hyvin kutomaan muille. Hursti-pino saa vielä kasvaa miesten sukilla, mutta nyt välillä kudon Sotilaskotiliiton kampanjaan muutaman säyseämmän värisen sukkaparin varusmiehille. Itse asiassa aloitin jo ja ensimmäinen harmaasta Seiska-veikka -langasta tuleva sukka on kiilakavennuksissa. Marttayhdistyksemme otti sotilaskotisisarten haasteen vastaan. Minäkin lupasin kutoa ainakin neljät sukat, joihin kävin tänään hakemassa langat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti