Sukkapari numero 6 esittäytyy! Sukat on tarkoitettu poikapuoliselle lapsenlapselle, ehkä pukinkonttiin, ehkä ennen annettavaksi.Ehdin jo morkata tätä Novitan marjaretki mustikkaa rumaksi langaksi, mutta ei se nyt sukkina sentään ihan hirveän synkkää ole. Tai ainakin vähemmän synkkää kuin alkuun pelkäsin. Sinänsä sävyt ovat suoraan mustikkametsästä, ei siinä mitään, mutta kun seuraavan sukkaparini kerä on vaalean ruskan sävyistä Austermannin Step kutosta, niin oikein oli välillä hieraistava silmiä. Niistä saa aikanaan tytär sukat ja kerän loppu menee kylkiäisenä vaikka kinnaslangaksi.
Nuorimies pitää näistä sukista ja jos ei, niin antakoon äidilleen. Kun en muistanut kysyä äidiltä edes pojan kengännumeroa, niin nämä voivat olla vielä vähän isot, mutta nuorenmiehen jalka kasvaa kuitenkin nopeasti.
Kun on yhden mallin kerran oppinut, niin enpä ole pitänyt kiirettä uusien versioiden opettelussa. Sukat kuin sukat, pääasia että lämmittävät. Joka pariin on kuitenkin kudottu mukaan paljon hyviä ajatuksia. Ei kai puikot käsissä voi pahoja ajatellakaan!
Eilisessä Hesarissa oli muuten hyvä juttu kädentaitojen suuresta merkityksestä esimerkiksi stressin laukaisemisessa. Käsitöiden rauhoittavan vaikutuksen me kaikki vähänkin käsillämme näpräävät tiedämme oikein hyvin. Kurjaa vain, että esimerkiksi opetussuunnitelmista päättävät taitavat viis veisata näistä "naisten jutuista". Se on sääli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti